Olin erittäin pettynyt, kun sain alkuvuonna kuulla, ettei Konemetsää järjestetä tänä vuonna. Konemetsä on ollut jo muutaman vuoden minulle tapahtuma joka kruunaa kesän.
Ruisrockin jälkeen aloin katsella, että mitäköhän sitä tekisi ensiviikonloppuna.
No tämä iski silmään!
Aivan loistavuutta totesin ja tilasin lipun.
Tarkoitus oli ensin mennä paikan päälle perjantaina (joka onkin virallisesti ensimmäinen festaripäivä), mutta tapahtuman foorumilla eräs decottaja (henkilö joka hoitaa festarien ulkoasusta koristeilla) oli kyyditön, joten ajattelin olla ystävällinen ja tarjota kyydin. Täten lähdenkin ajelemaan jo torstaina noin 300km matkaa. Eipähän tarvitse ajella yksin ja lisäksi tulee tutustuttua uuteen ihmiseen.
Toivottavasti eilen tilaamani uusi kamera saapuu ennen reissuun lähtöä.
Keskiviikkona sain ainakin päivällä viestin, että paketti on lähtenyt kohti kotiani.
Nyt pitäisi vielä saada unta. Totaalisen upeissa fiiliksissä se ei ole helppoa. =)
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Ruisrock päättynyt. Henki säilynyt.
Näin vuorokauden nukkuneena jakselen juuri ja juuri kertoa kyseisestä festarista.
Festareille tuli todellakin lähdettyä hyvinkin pikaisella varoitusajalla.
Yksin matkaan tuntemattomaan. Ei kaduta yhtään.
Päivä 1:
Noin puolentoistatunnin jonottelun jälkeen pääsinkin säätämään telttaa pystyyn. Aurinko paistoi ja fiilis oli mukava.
Teltta pystyyn ja autolta hakemaan lisää tavaroita. Autolla sitten huomasin ilokseni, että lompakkoni ei ollut siellä missä sen piti olla, eli shortsieni taskussa.
Verenpaine lähti räväkkään nousuun. En voi kadottaa lompakkoani! En AINAKAAN selvinpäin!
Reppu ylösalas ja auton koluamista. Voi paska, kävin bajahuussissa ennen autolle menoa. Sieltä katsomaan. Ei ole. Järkkärille intoilemaan, että meitsi MegaFeilas heti alkuun. Oisko löytötavaroissa lompsaa? Ei ole. FFFFUUUU...
Lompakko oli sitten tippunut telttaan. :P
Tässä vaiheessa oli istuttava ja tehtävä rentoutusdrinksu ja heitettävä Shponglea soimaan iPonista. Hetken päästä olo alkoikin rentoutua mukavasti.
Siinä istuskellessani ja fiilistellessäni tajusin, että eihän mun ois tarvinut ostaa ollenkaan festarialueelle lippua. Mun on niin hyvä olla näin, kun katselen vain kuinka sopulit rakentavat telttoja ja hymyilevät.
Pian telttani lähistölle saapui kolmikko. Kaksi tyttöä ja yksi mies. Pohtivat siinä mahdollista leiriytymispaikkaa. Vaikutti ihan mukavilta potentiaalisilta naapureilta.
Näistä tulikin sitten festarikavereitani.
Perjantai menikin vain leirintä-alueella jutellen ja välillä kierrellen.
Päivä 2:
Lauantaina heti päivällä festarialueelle katselemaan bändejä.
Mukavan lähekkäin oli kaikki lavat, eikä muutenkaan tarvinnut itkeä järjestelyistä.
Jos nyt jotain pitää marmattaa, niin kännisiä teinejä olisi voinut olla paikalla vähemmän oksentelemassa. Sen siitä saa, kun omia mietoja juomiaan ei saa viedä alueelle, niin pitää salakuljettaa kirkkaita ja opetella niillä juomaan "sivistyneesti".
Samoin bajamajat olisi kaivanneet useampaa siivouskertaa. Vessoja olisi voinut olla myös enemmän. Kuten aina.
Anniskelualue-jonot olivat aivan älyttömiä. Ei muuta itkettävää.
Se tuli huomattua, että Suomalaiset naiset ovat kyllä pirun kauniilta.
Eräs kauneimmista tuli tavattua romanttisesti WC-jonossa.
Tästä tilanteesta voisi jopa kertoa enemmän:
Jonossa oltiin seisoskeltu varmasti 20 minuuttia sanomatta sanaakaan. Välillä katseita vaihdellen. Hän seisoi edessäni.
Yllättäen joku semisti juonut mies tuli kysymään jonon ohi minulta, että saanko kysyä, miksi mies seisoo bajamaja-jonossa, kun on noita kusipaikkojakin?
En ehtinyt sanoa mitään, kun edellä oleva nainen alkoi torua tätä miestä, että mitäs se sinulle kuuluu? Ei ole sovelias kysymys tämä.
Sanoin, että ajattelin ihan paskalla käydä. Kusella voi tosiaan mies käydä eri mestassakin. Koko kysymys oli mielestäni aivan älyttömän typerä, mutta pyrin aina olemaan asiallinen. En provosoidu kovinkaan helposti.
Mies arvosti avoimuuttani ja kysyi tältä tytöltä sitten, että onko tuo mies joku unelmiesi mies, kun noin häntä lähdit puolustamaan?
Vaivauduin ja odotin, että tyttö repeää nauruun ja kiljahtaa pissismäisesti, että Ei tod! Olikin vain hiljaa ja katsoi minua hymyillen. Tuli aika hiljainen olo..
Sitten tä mies kysyi naiselta, että no mites sinä sitten. Menetkö kuselle vai paskalle. Nainen sanoi ystävällisesti, että se ei kuulu sinulle millään tavalla.
Mies kätteli minua ja sanoi herrasmieheksi. Hiippaili pois.
Tämän jälkeen olikin tytön aika päästä vessaan ja hänen tullessa ulos. Hän pysähtyi eteeni, hymyili ja sanoi käyneensä paskalla. ;) Olin otettu avoimuudesta.
Kyllä siinä hymyilytti omalla vuorolla. Enpä vain törmännyt enää jatkossa kyseiseen tyttöön. Harmi..
Useista keikoista jäi mieleen päällimmäisenä aivan upea Scandinavian Music Groupin keikka.
Ihmiset olivat aivan fiiliksissä. Enkä ollut ainoa joka vuodatti herkistyessään silmänesteitä. Kyseistä bändiä olen fiilistellyt jo useamman vuoden, mutta tuo oli eka kerta kuin livenä pääsin kuuntelemaan. Aivan parhautta!
Lauantai päättyi upeaan ilotulitukseen.
Sunnuntaina univelka alkoi jo painaa niin kovasti, että totesin jo aamusta lähteväni kotia kohti nukkumaan, kun vielä jaksan ajaa.
Jatkuva helle rokotti myös energiavarastot vähiin. Onneksi ei tullut edes juotua alkoholijuomia lauantaina. Olo oli silti kuin kovassakin krapulassa johtuen väsymyksestä ja huonosta nestetasapainosta.
Kotona tulikin nukuttua yhdellä lyhyellä tauolla miltei vuorokausi. :)
Lisäilen varmaankin kuvia myöhemmin.
Kiitos vielä, tälle kolmikolle jotka pitivät seuraa. Hienoa tavata uusia mukavia ihmisiä. :)
Festareille tuli todellakin lähdettyä hyvinkin pikaisella varoitusajalla.
Yksin matkaan tuntemattomaan. Ei kaduta yhtään.
Päivä 1:
Noin puolentoistatunnin jonottelun jälkeen pääsinkin säätämään telttaa pystyyn. Aurinko paistoi ja fiilis oli mukava.
Teltta pystyyn ja autolta hakemaan lisää tavaroita. Autolla sitten huomasin ilokseni, että lompakkoni ei ollut siellä missä sen piti olla, eli shortsieni taskussa.
Verenpaine lähti räväkkään nousuun. En voi kadottaa lompakkoani! En AINAKAAN selvinpäin!
Reppu ylösalas ja auton koluamista. Voi paska, kävin bajahuussissa ennen autolle menoa. Sieltä katsomaan. Ei ole. Järkkärille intoilemaan, että meitsi MegaFeilas heti alkuun. Oisko löytötavaroissa lompsaa? Ei ole. FFFFUUUU...
Lompakko oli sitten tippunut telttaan. :P
Tässä vaiheessa oli istuttava ja tehtävä rentoutusdrinksu ja heitettävä Shponglea soimaan iPonista. Hetken päästä olo alkoikin rentoutua mukavasti.
Siinä istuskellessani ja fiilistellessäni tajusin, että eihän mun ois tarvinut ostaa ollenkaan festarialueelle lippua. Mun on niin hyvä olla näin, kun katselen vain kuinka sopulit rakentavat telttoja ja hymyilevät.
Pian telttani lähistölle saapui kolmikko. Kaksi tyttöä ja yksi mies. Pohtivat siinä mahdollista leiriytymispaikkaa. Vaikutti ihan mukavilta potentiaalisilta naapureilta.
Näistä tulikin sitten festarikavereitani.
Perjantai menikin vain leirintä-alueella jutellen ja välillä kierrellen.
Päivä 2:
Lauantaina heti päivällä festarialueelle katselemaan bändejä.
Mukavan lähekkäin oli kaikki lavat, eikä muutenkaan tarvinnut itkeä järjestelyistä.
Jos nyt jotain pitää marmattaa, niin kännisiä teinejä olisi voinut olla paikalla vähemmän oksentelemassa. Sen siitä saa, kun omia mietoja juomiaan ei saa viedä alueelle, niin pitää salakuljettaa kirkkaita ja opetella niillä juomaan "sivistyneesti".
Samoin bajamajat olisi kaivanneet useampaa siivouskertaa. Vessoja olisi voinut olla myös enemmän. Kuten aina.
Anniskelualue-jonot olivat aivan älyttömiä. Ei muuta itkettävää.
Se tuli huomattua, että Suomalaiset naiset ovat kyllä pirun kauniilta.
Eräs kauneimmista tuli tavattua romanttisesti WC-jonossa.
Tästä tilanteesta voisi jopa kertoa enemmän:
Jonossa oltiin seisoskeltu varmasti 20 minuuttia sanomatta sanaakaan. Välillä katseita vaihdellen. Hän seisoi edessäni.
Yllättäen joku semisti juonut mies tuli kysymään jonon ohi minulta, että saanko kysyä, miksi mies seisoo bajamaja-jonossa, kun on noita kusipaikkojakin?
En ehtinyt sanoa mitään, kun edellä oleva nainen alkoi torua tätä miestä, että mitäs se sinulle kuuluu? Ei ole sovelias kysymys tämä.
Sanoin, että ajattelin ihan paskalla käydä. Kusella voi tosiaan mies käydä eri mestassakin. Koko kysymys oli mielestäni aivan älyttömän typerä, mutta pyrin aina olemaan asiallinen. En provosoidu kovinkaan helposti.
Mies arvosti avoimuuttani ja kysyi tältä tytöltä sitten, että onko tuo mies joku unelmiesi mies, kun noin häntä lähdit puolustamaan?
Vaivauduin ja odotin, että tyttö repeää nauruun ja kiljahtaa pissismäisesti, että Ei tod! Olikin vain hiljaa ja katsoi minua hymyillen. Tuli aika hiljainen olo..
Sitten tä mies kysyi naiselta, että no mites sinä sitten. Menetkö kuselle vai paskalle. Nainen sanoi ystävällisesti, että se ei kuulu sinulle millään tavalla.
Mies kätteli minua ja sanoi herrasmieheksi. Hiippaili pois.
Tämän jälkeen olikin tytön aika päästä vessaan ja hänen tullessa ulos. Hän pysähtyi eteeni, hymyili ja sanoi käyneensä paskalla. ;) Olin otettu avoimuudesta.
Kyllä siinä hymyilytti omalla vuorolla. Enpä vain törmännyt enää jatkossa kyseiseen tyttöön. Harmi..
Useista keikoista jäi mieleen päällimmäisenä aivan upea Scandinavian Music Groupin keikka.
Ihmiset olivat aivan fiiliksissä. Enkä ollut ainoa joka vuodatti herkistyessään silmänesteitä. Kyseistä bändiä olen fiilistellyt jo useamman vuoden, mutta tuo oli eka kerta kuin livenä pääsin kuuntelemaan. Aivan parhautta!
Lauantai päättyi upeaan ilotulitukseen.
Sunnuntaina univelka alkoi jo painaa niin kovasti, että totesin jo aamusta lähteväni kotia kohti nukkumaan, kun vielä jaksan ajaa.
Jatkuva helle rokotti myös energiavarastot vähiin. Onneksi ei tullut edes juotua alkoholijuomia lauantaina. Olo oli silti kuin kovassakin krapulassa johtuen väsymyksestä ja huonosta nestetasapainosta.
Kotona tulikin nukuttua yhdellä lyhyellä tauolla miltei vuorokausi. :)
Lisäilen varmaankin kuvia myöhemmin.
Kiitos vielä, tälle kolmikolle jotka pitivät seuraa. Hienoa tavata uusia mukavia ihmisiä. :)
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Heräteostos
Tää lähtee nyt yllättäen kohti Turun Ruisrokkia.
3h unilla pärjää varmasti hienosti.
Ehkä tuon reissun jälkeen on jotain blogattavaa, mikäli henki säilyy.
Hei hei!
3h unilla pärjää varmasti hienosti.
Ehkä tuon reissun jälkeen on jotain blogattavaa, mikäli henki säilyy.
Hei hei!
torstai 8. heinäkuuta 2010
Tupakoimattomuutta ja kuumuutta
Viikon tapahtumat voi lukea kätevästi jo otsikosta.
Eli mitään ei ole tapahtunut.
Turrejen kanssa pihailua ja riippuvuusoireita.
Unirytmi edelleen puhdasta sekavuutta. Tänään heräsin klo 16:00. Yay!
Tuntuu, että unirytmi sekoilee vieläkin enemmän, kuin aikaisemmin. Johtuu ehkäpä nikotiinipuutostilasta. Muitahan puutostiloja sinkuilla ei ole.
Rantajamit alkavat tänään Lohjalla. Saapi nähdä jos iltasella käväisen autolla pyörähtämässä limulla.
Huomenna sitten saatan juoda muutakin kuin sokerivettä. Ehkä, ehkä en.
Hellettä pukkaa niskaan. Onneksi kämpässä on ilmastointi. Se on parhautta!
Eli mitään ei ole tapahtunut.
Turrejen kanssa pihailua ja riippuvuusoireita.
Unirytmi edelleen puhdasta sekavuutta. Tänään heräsin klo 16:00. Yay!
Tuntuu, että unirytmi sekoilee vieläkin enemmän, kuin aikaisemmin. Johtuu ehkäpä nikotiinipuutostilasta. Muitahan puutostiloja sinkuilla ei ole.
Rantajamit alkavat tänään Lohjalla. Saapi nähdä jos iltasella käväisen autolla pyörähtämässä limulla.
Huomenna sitten saatan juoda muutakin kuin sokerivettä. Ehkä, ehkä en.
Hellettä pukkaa niskaan. Onneksi kämpässä on ilmastointi. Se on parhautta!
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Sunnuntain viihteily ja riippuvuusoireita
Viimeeksi kerroin valvomis aikomuksestani. Siitä ei tullut mitään. Tipahdin sunnuntaina joskus klo 12 aikoihin. Nukuin tosin vain jotain 3 tuntia.
Himassa jumittaminen sai riittää, joten kysyin erästä frendiäni lähtemään terassille. Lähdettiinkin.
Tuli käytyä ensin Lohjan Wanhanmestarin terassilla ja tämän jälkeen kävimme venesatamassa uittamassa frendini koiraa.
Veden ääreltä lähdimme kaverini tuttujen luokse. Siellä tapasin kolme uutta henkilöä.
Tuli selväksi, että tänään oli aika mennä myös baariin.
Frendini lähti töihin ja minä jäin uusien tuttavuuksieni kanssa ihmettelemään.
Lähdimme kävellen kohti keskustaa ja kävimme vielä terassilla ennen yökerhoon siirtymistä. Tapasin pari naista lisää ja ainakin yhden kännisen äijän, joka tuli ihmettelemään miksi olen ainoana miehenä pöydässä viiden naisen kanssa. Minäkin ihmettelin sitä kovasti.
Päädyimme lopulta baariin ja siellähän se loppuyö menikin mukavasti bilettäen. Eipä ollut paljoa ihmisiä, mutta sainpahan ihmetellä rauhassa.
Oli kyllä oikein kiva reissu. Uusia mukavia ihmisiä tuli tavattua. Tätä juuri kaipasin.
Maanantaina pääsin sängystä ylös vasta neljältä päivältä, joten unirytmi oli edelleen aivan sekaisin. Savukkeetkin loppuivat maanantaina ja ovat edelleen loppu.
Tarkoituksena on siis lopettaa polttelu. Välillä sitä nousee ylös aivan kuin ois röökille menossa, mutta sitten muistaa: Ainii, emmä polta! Ja istuu takas alas.
Nicorettea löytyy kyllä kaapista, mutta en nyt viel ole sortunut.
Mikäpä sen parempi ajankohta jättää tupakointi, nyt kun olen sinkku eikä tartte itkeä parisuhdestressiä. Meneepähän samassa sinkkuiluhajoilu riippuvuusoireiden kanssa.
Seuraavat pari viikkoa ovat varmasti aivan helvettiä ja on "Eniten Vituttaa Kaikki"-olo. Jatkossa bloggailut keskittyvät luultavasti hetken aikaa näihin oireisiin ja niistä aiheutuviin avautumisiin. Toivottavasti tällä kertaa saan pidettyäni pääni.
Itseasiassa juuri nyt tekee ihan saatanasti mieli röökiä. Kivaa!
Himassa jumittaminen sai riittää, joten kysyin erästä frendiäni lähtemään terassille. Lähdettiinkin.
Tuli käytyä ensin Lohjan Wanhanmestarin terassilla ja tämän jälkeen kävimme venesatamassa uittamassa frendini koiraa.
Veden ääreltä lähdimme kaverini tuttujen luokse. Siellä tapasin kolme uutta henkilöä.
Tuli selväksi, että tänään oli aika mennä myös baariin.
Frendini lähti töihin ja minä jäin uusien tuttavuuksieni kanssa ihmettelemään.
Lähdimme kävellen kohti keskustaa ja kävimme vielä terassilla ennen yökerhoon siirtymistä. Tapasin pari naista lisää ja ainakin yhden kännisen äijän, joka tuli ihmettelemään miksi olen ainoana miehenä pöydässä viiden naisen kanssa. Minäkin ihmettelin sitä kovasti.
Päädyimme lopulta baariin ja siellähän se loppuyö menikin mukavasti bilettäen. Eipä ollut paljoa ihmisiä, mutta sainpahan ihmetellä rauhassa.
Oli kyllä oikein kiva reissu. Uusia mukavia ihmisiä tuli tavattua. Tätä juuri kaipasin.
Maanantaina pääsin sängystä ylös vasta neljältä päivältä, joten unirytmi oli edelleen aivan sekaisin. Savukkeetkin loppuivat maanantaina ja ovat edelleen loppu.
Tarkoituksena on siis lopettaa polttelu. Välillä sitä nousee ylös aivan kuin ois röökille menossa, mutta sitten muistaa: Ainii, emmä polta! Ja istuu takas alas.
Nicorettea löytyy kyllä kaapista, mutta en nyt viel ole sortunut.
Mikäpä sen parempi ajankohta jättää tupakointi, nyt kun olen sinkku eikä tartte itkeä parisuhdestressiä. Meneepähän samassa sinkkuiluhajoilu riippuvuusoireiden kanssa.
Seuraavat pari viikkoa ovat varmasti aivan helvettiä ja on "Eniten Vituttaa Kaikki"-olo. Jatkossa bloggailut keskittyvät luultavasti hetken aikaa näihin oireisiin ja niistä aiheutuviin avautumisiin. Toivottavasti tällä kertaa saan pidettyäni pääni.
Itseasiassa juuri nyt tekee ihan saatanasti mieli röökiä. Kivaa!
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
UniBeatin järkeistäminen tyhmästi
Aina vaan valvon kunnes aurinko iskee silmääni.
Hulluutta! Nyt loppui tämä!
Mukavasti alkaisi juuri silmät lurpsumaan ja väsy painamaan päätä tyynyliinaan, ajan lähestyessä aamu kuutta.
Mutta ehhhei! Tänä aamuna en aio nukahtaa. NukkuMatilla on tänään lomautus!
Tänään nautiskelen energiajuomia ja kahvia niin, että vuoret sortuvat kofeiinitärinöistä ja sydämmeni tuntee olevansa oikeasti liikkuva lihas.
Epäterveelistä ja tyhmää? Aivan varmasti. Kivaa? Ei helvetissä.
Viikonloppu meni alkoholittomasti, joten pakkohan se kropan myrkytystila on jostain revittävä.
Ei ole henkisesti kovinkaan mukavaa nukkua miltei kaikki upeailmaiset kesäpäivät, joiden perään liukastellaan ja itketään kaikki Suomen jäätävän pitkät talvet.
Hyvää huomenta maailma! Tästä tulee todella piiiiiitkä sunnuntai.
Pitää toivoa, että tänään tapahtuu jotain aivan Hurjan Jännää ja Piristävää.
Hulluutta! Nyt loppui tämä!
Mukavasti alkaisi juuri silmät lurpsumaan ja väsy painamaan päätä tyynyliinaan, ajan lähestyessä aamu kuutta.
Mutta ehhhei! Tänä aamuna en aio nukahtaa. NukkuMatilla on tänään lomautus!
Tänään nautiskelen energiajuomia ja kahvia niin, että vuoret sortuvat kofeiinitärinöistä ja sydämmeni tuntee olevansa oikeasti liikkuva lihas.
Epäterveelistä ja tyhmää? Aivan varmasti. Kivaa? Ei helvetissä.
Viikonloppu meni alkoholittomasti, joten pakkohan se kropan myrkytystila on jostain revittävä.
Ei ole henkisesti kovinkaan mukavaa nukkua miltei kaikki upeailmaiset kesäpäivät, joiden perään liukastellaan ja itketään kaikki Suomen jäätävän pitkät talvet.
Hyvää huomenta maailma! Tästä tulee todella piiiiiitkä sunnuntai.
Pitää toivoa, että tänään tapahtuu jotain aivan Hurjan Jännää ja Piristävää.
Lauantain jahkailu
Pohdin koko päivän, että lähtisinkö tänään tarkistamaan alueen baarielämää.
Jahkailen sitä edelleen.
Yksin ei oikein nappaile lähteä liikenteeseen.
Lisäksi pitäisi ajella autolla sinne ja mikäli drinksu maistuisi, niin joutuisi ihmettelemään taksijonossa. Huomenna sitten hakemaan auto pois. Plaah, joten taidanpa vain suppeilla kotona.
Villiä sinkkuelämää tämä.
Lohjalla olisi ensi viikonloppuna Rantajamit.
Chisua voisi käydä katsomassa ja kuuntelemassa. Varmasti törmäilisin useaan sinkkunaiseen sillä keikalla.
Ei saisi todellakaan jämähtää vain paikoilleen ihmettelemään. Kaipailen jotain sosiaalista säpinää.
Jahkailen sitä edelleen.
Yksin ei oikein nappaile lähteä liikenteeseen.
Lisäksi pitäisi ajella autolla sinne ja mikäli drinksu maistuisi, niin joutuisi ihmettelemään taksijonossa. Huomenna sitten hakemaan auto pois. Plaah, joten taidanpa vain suppeilla kotona.
Villiä sinkkuelämää tämä.
Lohjalla olisi ensi viikonloppuna Rantajamit.
Chisua voisi käydä katsomassa ja kuuntelemassa. Varmasti törmäilisin useaan sinkkunaiseen sillä keikalla.
Ei saisi todellakaan jämähtää vain paikoilleen ihmettelemään. Kaipailen jotain sosiaalista säpinää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)