Ruisrock päättynyt. Henki säilynyt.

Näin vuorokauden nukkuneena jakselen juuri ja juuri kertoa kyseisestä festarista.

Festareille tuli todellakin lähdettyä hyvinkin pikaisella varoitusajalla.
Yksin matkaan tuntemattomaan. Ei kaduta yhtään.

Päivä 1:

Noin puolentoistatunnin jonottelun jälkeen pääsinkin säätämään telttaa pystyyn. Aurinko paistoi ja fiilis oli mukava.
Teltta pystyyn ja autolta hakemaan lisää tavaroita. Autolla sitten huomasin ilokseni, että lompakkoni ei ollut siellä missä sen piti olla, eli shortsieni taskussa.
Verenpaine lähti räväkkään nousuun. En voi kadottaa lompakkoani! En AINAKAAN selvinpäin!

Reppu ylösalas ja auton koluamista. Voi paska, kävin bajahuussissa ennen autolle menoa. Sieltä katsomaan. Ei ole. Järkkärille intoilemaan, että meitsi MegaFeilas heti alkuun. Oisko löytötavaroissa lompsaa? Ei ole. FFFFUUUU...
Lompakko oli sitten tippunut telttaan. :P

Tässä vaiheessa oli istuttava ja tehtävä rentoutusdrinksu ja heitettävä Shponglea soimaan iPonista. Hetken päästä olo alkoikin rentoutua mukavasti.
Siinä istuskellessani ja fiilistellessäni tajusin, että eihän mun ois tarvinut ostaa ollenkaan festarialueelle lippua. Mun on niin hyvä olla näin, kun katselen vain kuinka sopulit rakentavat telttoja ja hymyilevät.

Pian telttani lähistölle saapui kolmikko. Kaksi tyttöä ja yksi mies. Pohtivat siinä mahdollista leiriytymispaikkaa. Vaikutti ihan mukavilta potentiaalisilta naapureilta.
Näistä tulikin sitten festarikavereitani.
Perjantai menikin vain leirintä-alueella jutellen ja välillä kierrellen.


Päivä 2:

Lauantaina heti päivällä festarialueelle katselemaan bändejä.
Mukavan lähekkäin oli kaikki lavat, eikä muutenkaan tarvinnut itkeä järjestelyistä.
Jos nyt jotain pitää marmattaa, niin kännisiä teinejä olisi voinut olla paikalla vähemmän oksentelemassa. Sen siitä saa, kun omia mietoja juomiaan ei saa viedä alueelle, niin pitää salakuljettaa kirkkaita ja opetella niillä juomaan "sivistyneesti".
Samoin bajamajat olisi kaivanneet useampaa siivouskertaa. Vessoja olisi voinut olla myös enemmän. Kuten aina.
Anniskelualue-jonot olivat aivan älyttömiä. Ei muuta itkettävää.

Se tuli huomattua, että Suomalaiset naiset ovat kyllä pirun kauniilta.
Eräs kauneimmista tuli tavattua romanttisesti WC-jonossa.
Tästä tilanteesta voisi jopa kertoa enemmän:

Jonossa oltiin seisoskeltu varmasti 20 minuuttia sanomatta sanaakaan. Välillä katseita vaihdellen. Hän seisoi edessäni.
Yllättäen joku semisti juonut mies tuli kysymään jonon ohi minulta, että saanko kysyä, miksi mies seisoo bajamaja-jonossa, kun on noita kusipaikkojakin?
En ehtinyt sanoa mitään, kun edellä oleva nainen alkoi torua tätä miestä, että mitäs se sinulle kuuluu? Ei ole sovelias kysymys tämä.
Sanoin, että ajattelin ihan paskalla käydä. Kusella voi tosiaan mies käydä eri mestassakin. Koko kysymys oli mielestäni aivan älyttömän typerä, mutta pyrin aina olemaan asiallinen. En provosoidu kovinkaan helposti.

Mies arvosti avoimuuttani ja kysyi tältä tytöltä sitten, että onko tuo mies joku unelmiesi mies, kun noin häntä lähdit puolustamaan?
Vaivauduin ja odotin, että tyttö repeää nauruun ja kiljahtaa pissismäisesti, että Ei tod! Olikin vain hiljaa ja katsoi minua hymyillen. Tuli aika hiljainen olo..
Sitten tä mies kysyi naiselta, että no mites sinä sitten. Menetkö kuselle vai paskalle. Nainen sanoi ystävällisesti, että se ei kuulu sinulle millään tavalla.
Mies kätteli minua ja sanoi herrasmieheksi. Hiippaili pois.
Tämän jälkeen olikin tytön aika päästä vessaan ja hänen tullessa ulos. Hän pysähtyi eteeni, hymyili ja sanoi käyneensä paskalla. ;) Olin otettu avoimuudesta.
Kyllä siinä hymyilytti omalla vuorolla. Enpä vain törmännyt enää jatkossa kyseiseen tyttöön. Harmi..

Useista keikoista jäi mieleen päällimmäisenä aivan upea Scandinavian Music Groupin keikka.
Ihmiset olivat aivan fiiliksissä. Enkä ollut ainoa joka vuodatti herkistyessään silmänesteitä. Kyseistä bändiä olen fiilistellyt jo useamman vuoden, mutta tuo oli eka kerta kuin livenä pääsin kuuntelemaan. Aivan parhautta!

Lauantai päättyi upeaan ilotulitukseen.

Sunnuntaina univelka alkoi jo painaa niin kovasti, että totesin jo aamusta lähteväni kotia kohti nukkumaan, kun vielä jaksan ajaa.
Jatkuva helle rokotti myös energiavarastot vähiin. Onneksi ei tullut edes juotua alkoholijuomia lauantaina. Olo oli silti kuin kovassakin krapulassa johtuen väsymyksestä ja huonosta nestetasapainosta.

Kotona tulikin nukuttua yhdellä lyhyellä tauolla miltei vuorokausi. :)

Lisäilen varmaankin kuvia myöhemmin.

Kiitos vielä, tälle kolmikolle jotka pitivät seuraa. Hienoa tavata uusia mukavia ihmisiä. :)