Rankka, mutta mukava päivä

Viime blogissani ilmoittelin, että menisin vain kevyesti makuuasentoon pihakeinuun nautiskelemaan kirjasta.
Näin teinkin, mutta vain hetkeksi.
Innostuinkin ajelemaan nurmikkoa helteessä. Hienosti siinä miltei pari tuntia hujahtikin.

Hikeä ainakin irtosi, vaikka kipittelin vain itsestäänvetävän heinäntappajan perässä.
Loppupäivä menikin paljolti karvakuonojen kanssa löntystäessä vasta-ajetulla nurmikolla ja välillä kuljeksien siellä minne aurinko ei paista, eli viileämmässä männikössä.

Väsymys painaa nyt sen verran innokkaasti silmiä ja aivoitustoimintaa, että jätänkin avautumiseni tähän ja painun nukkumaan.
Tosin suihkun kautta, koska tunnen olevani nurmikon hautausmaa. Unilampaat tosin saattaisivat olla ihan fiilareissa pääni sisältä yllättäen löytyvästä heinäpellosta.

Kesäkuu 2010 jääpi kohta taakse. Voisin sanoa, että eipä ollut kovinkaan juhlaisa kuukausi elämässä.
Onneksi heinäkuusta tulee 92% varmuudella siedettävämpi. Ehkä jopa ihan mukava. =)

Lopuksi vielä pakko mainita, että sain ensimmäisen kommentin tänään. Yay! Kiitoksia siitä. =)

Uniongelmia, mutta eri syystä

Aurinkoista päivää maailma!

Unirytmi on ollut tässä eron jälkeen suhteellisen sekaisin. Eikä se ihme, kun pyöreä pääkoppanikin on.
Uni on tullut monesti vasta reippaasti yli puoliyön.
Sängyssä sellaista pyöriskelyä, että koen joutuneeni huvipuistoon tahtomattani ja aivan liian moneksi päiväksi.
Yleensä häiriökäyttäytymiseni sängyssä on johtunut ikävästä eksääni kohtaan.
Sitä niin helposti kelailee vain niitä ihania tunteita ja asioita eron jälkeen. Aivan kuin vaipuisi suohon, joka on tavallaan "mukava" ja "lämmin", mutta liian syvälle mentäessä sinne hukkuu, kuin suomalainen juhannuskänniläinen järveen.

Päivät menee sitten psyykkaillessa, että kyllä tämä tästä! Jatka elämää hölmö virne naamallasi!
Hienoa fiilistä tuo myös karvaturrien kanssa tallustelu pihalla ja männikössä musiikkia kuunnellen.

Jännää viimeyön lampaiden väistelyssä olikin se, että en kokenutkaan sitä ikävää. Pää oli vain aivan tyhjä. Hämmästelin sitä aivokuolleisuuttani. Olihan tämäkin nerokas syy olla saamatta unta. ;)
Nukuin vain muutaman tunnin ja silti aamulla olo oli ihan ok, eikä peitonkaan alle tarvinnut jäädä psyykkaamaan itseään ylös uuteen päivään.
Aamuhymykin irtosi heti ikkunasta ulos vilkuillessani, kun orava loikki pensasaitaa pitkin.
'"Oj Curre!" -kiljahdin neitimäisesti pääni sisällä.

Jos ja kun ärsyttävät tai masentavat asiat alkavat nousta pintaan, niin eräs henkilö näytti siihen oivan lääkkeen. Ohessa linkki siihen:

http://www.youtube.com/watch?v=29-q7YnyUmY

"Linkki ei toiminutkaan kuten kuvittelin. En vain osaa. Voiko joku ystävällinen ihminen avittaa? Olisi loistavaa saada videot suoraan tähän blogiin."

Tuon kun laittaa pyörimään repeatilla volat kaakossa tunniksi (jotkut väittävät kuunnelleensa useamman päivän), niin on vain kaksi vaihtoehtoa:

A) Otsasuoni lopettaa pullottamisen ja kusipäinen ajattelunvirta hyytyy.

B) Otsasuoni räjähtää ja alat vihata japanilaisia, ellet vihaa jo.

Huomenna pitääkin hakea viellä kamoja eksän luota. Alkaakin olla ikävä kameraani ja kitaroitani.
Kohta pihakeinuun lukemaan kirjaa, kun ilmastokin rokkaa. Suosittelen!

Tapaus: Lepakko

Kun muutin noin viikko sitten pois eksäni luota tänne uuteen asumukseeni, niin huomasin lepakon pörräilevän keskiöisin talon pihapiirissä muonittamassa itseään.
Juhannuksen vietin poissa kotoa frendieni kanssa touhuillen ja ikäväkseni sunnuntaina kotiin palatessani huomasin, että lepakko ei pörräillyt.
Parina yönä sitä ei näkynyt ja aloin jo pohtia seuraavaa:
Ovatkohan verenhimoiset hyttyset ja niiden muut kaverit imuttaneet niin paljon kännisiä juhannus-suomalaisia, että lepakkokin on saanut oman riemuliemiannoksensa. Mahdollisesti hukkunut, tai pörrännyt kännipäissään päin mäntyä?

Huoleni oli turhaa. Äsken nimittäin lepakko pörräsi taas hyvissä voimissaan tutulla paikallaan taistellen verenimijä-ötöjä vastaan.
Ehkä se vain nukkui krapulaansa pois.
Yritin ottaa siitä videokuvaa, mutta iPhonen videokuvaus ei pitänyt pimeydestä. Tai no saa siitä sen verran selvää, että jokin musta möykky siellä taivaalla häärää.

Löysin kuitenkin kuvan, jossa kyseinen lepakko näkyy hieman ennen valmista olomuotoaan.


Hienoja otuksia mielestäni. Nukkuvat päivät ja yöt pörräilevät. Erittäin nopealiikkeisiä, osaavat käyttää tutkaa ja monesti näyttävät koiranpennuilta joilla on siivet.

Hyvät yöt!

Naishistoriikki pähkinänkuoreen asennettuna

Puhkesin kesäisästi sinkuksi parisen viikkoa sitten.
Suhde kesti noin pari vuotta ja siinä välissäkin erosimme hetkeksi. Väliaika-erosta on noin vuosi aikaa.
Olen kesäihminen ja odottelen aina pitkän talven sitä, että pääsisin rakkaani kanssa touhuamaan suomen upeaan kesään kaikkea mukavaa. Reissaamaan, hiekkateitä tallustelemaan, tai muuten vain chillailemaan.
Ovelasti erot sattuivat juuri kesäisin. On sekin harmi ja kierosti jännäkin.

Ennen tätä viimeistä, seurustelin erään toisen naisen kanssa useamman vuoden.
Tuli asusteltua kolmessakin eri kämpässä yhdessä.
Homma ei vain ottanut toimiakseen.

Ennen näitä kahta edellistä vaimoke-ehdokasta seurustelin hieman vanhemman naisen kanssa. Ikäeroa sellaiset 7 vuotta. Suhde ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin sekavampi.

Tätä vähän taaemmaksi lentäessä, en juurikaan kohdannut mitään erikoista. Oli lyhempiä suhderäpellyksiä.
Sen nyt voisi mainita, että tämän tuoreimman eksän kanssa olimme yhdessä ensimmäisen kerran jo kymmenisen vuotta sitten ja väliaika mentiin kavereina.

Ensirakkaus tuli koettua täysikäisyyden kynnyksellä 17 vuotiaana.
Sama henkilö heitti myös poikuuteni historiaan.
Oli kihlat ja maailma oli kaunis paikka. Hurjat pari kuukautta.
Sen jälkeen lentelin sumussa jonkin aikaa, koska herkkä ja kokematon teinimieleni otti tästä sen verran turpaansa. Haavoja sain maistella melko kauan.
Ensirakkauden jälkeen seurustelin erään erittäin kiltin ja fiksun tytön kanssa noin 7 kuukautta. Tässä suhteessa ei ollut seksiä lainkaan ja näimme melko harvoin silloinkin vietimme aikaa yhdessä liian vähän.

Kaukosuhdettakin tuli jossain vaiheessa elämää kokeiltua. Se ei ollut minun juttuni.
Olen sen verran läheisyydenkipeä olento.

Skidistä asti olen tallustanut sillä mentaliteetillä, että minä en leiki naisilla ja naiset eivät leiki minulla. "Se Oikea" on ollut aina tavoite ja on edelleen.


Valoa ja toivoa on aina. Vähintään Agilityputken päässä. :)

Blogin aloitustestailua

Tämän on tarkoitus olla puhtaasti testi.

Eipä ole aikaisempaa kokemusta kirjoitella asioita yleisti kaikenmaailman otuksille.
Saatika mistään bloggailuohjelmista.

Ohessa pitäisi olla kuva jännittävistä pilvistä taivaalla.