Hippien kanssa metsään!

Olin erittäin pettynyt, kun sain alkuvuonna kuulla, ettei Konemetsää järjestetä tänä vuonna. Konemetsä on ollut jo muutaman vuoden minulle tapahtuma joka kruunaa kesän.
Ruisrockin jälkeen aloin katsella, että mitäköhän sitä tekisi ensiviikonloppuna.

No tämä iski silmään!

Aivan loistavuutta totesin ja tilasin lipun.
Tarkoitus oli ensin mennä paikan päälle perjantaina (joka onkin virallisesti ensimmäinen festaripäivä), mutta tapahtuman foorumilla eräs decottaja (henkilö joka hoitaa festarien ulkoasusta koristeilla) oli kyyditön, joten ajattelin olla ystävällinen ja tarjota kyydin. Täten lähdenkin ajelemaan jo torstaina noin 300km matkaa. Eipähän tarvitse ajella yksin ja lisäksi tulee tutustuttua uuteen ihmiseen.

Toivottavasti eilen tilaamani uusi kamera saapuu ennen reissuun lähtöä.
Keskiviikkona sain ainakin päivällä viestin, että paketti on lähtenyt kohti kotiani.

Nyt pitäisi vielä saada unta. Totaalisen upeissa fiiliksissä se ei ole helppoa. =)

Ruisrock päättynyt. Henki säilynyt.

Näin vuorokauden nukkuneena jakselen juuri ja juuri kertoa kyseisestä festarista.

Festareille tuli todellakin lähdettyä hyvinkin pikaisella varoitusajalla.
Yksin matkaan tuntemattomaan. Ei kaduta yhtään.

Päivä 1:

Noin puolentoistatunnin jonottelun jälkeen pääsinkin säätämään telttaa pystyyn. Aurinko paistoi ja fiilis oli mukava.
Teltta pystyyn ja autolta hakemaan lisää tavaroita. Autolla sitten huomasin ilokseni, että lompakkoni ei ollut siellä missä sen piti olla, eli shortsieni taskussa.
Verenpaine lähti räväkkään nousuun. En voi kadottaa lompakkoani! En AINAKAAN selvinpäin!

Reppu ylösalas ja auton koluamista. Voi paska, kävin bajahuussissa ennen autolle menoa. Sieltä katsomaan. Ei ole. Järkkärille intoilemaan, että meitsi MegaFeilas heti alkuun. Oisko löytötavaroissa lompsaa? Ei ole. FFFFUUUU...
Lompakko oli sitten tippunut telttaan. :P

Tässä vaiheessa oli istuttava ja tehtävä rentoutusdrinksu ja heitettävä Shponglea soimaan iPonista. Hetken päästä olo alkoikin rentoutua mukavasti.
Siinä istuskellessani ja fiilistellessäni tajusin, että eihän mun ois tarvinut ostaa ollenkaan festarialueelle lippua. Mun on niin hyvä olla näin, kun katselen vain kuinka sopulit rakentavat telttoja ja hymyilevät.

Pian telttani lähistölle saapui kolmikko. Kaksi tyttöä ja yksi mies. Pohtivat siinä mahdollista leiriytymispaikkaa. Vaikutti ihan mukavilta potentiaalisilta naapureilta.
Näistä tulikin sitten festarikavereitani.
Perjantai menikin vain leirintä-alueella jutellen ja välillä kierrellen.


Päivä 2:

Lauantaina heti päivällä festarialueelle katselemaan bändejä.
Mukavan lähekkäin oli kaikki lavat, eikä muutenkaan tarvinnut itkeä järjestelyistä.
Jos nyt jotain pitää marmattaa, niin kännisiä teinejä olisi voinut olla paikalla vähemmän oksentelemassa. Sen siitä saa, kun omia mietoja juomiaan ei saa viedä alueelle, niin pitää salakuljettaa kirkkaita ja opetella niillä juomaan "sivistyneesti".
Samoin bajamajat olisi kaivanneet useampaa siivouskertaa. Vessoja olisi voinut olla myös enemmän. Kuten aina.
Anniskelualue-jonot olivat aivan älyttömiä. Ei muuta itkettävää.

Se tuli huomattua, että Suomalaiset naiset ovat kyllä pirun kauniilta.
Eräs kauneimmista tuli tavattua romanttisesti WC-jonossa.
Tästä tilanteesta voisi jopa kertoa enemmän:

Jonossa oltiin seisoskeltu varmasti 20 minuuttia sanomatta sanaakaan. Välillä katseita vaihdellen. Hän seisoi edessäni.
Yllättäen joku semisti juonut mies tuli kysymään jonon ohi minulta, että saanko kysyä, miksi mies seisoo bajamaja-jonossa, kun on noita kusipaikkojakin?
En ehtinyt sanoa mitään, kun edellä oleva nainen alkoi torua tätä miestä, että mitäs se sinulle kuuluu? Ei ole sovelias kysymys tämä.
Sanoin, että ajattelin ihan paskalla käydä. Kusella voi tosiaan mies käydä eri mestassakin. Koko kysymys oli mielestäni aivan älyttömän typerä, mutta pyrin aina olemaan asiallinen. En provosoidu kovinkaan helposti.

Mies arvosti avoimuuttani ja kysyi tältä tytöltä sitten, että onko tuo mies joku unelmiesi mies, kun noin häntä lähdit puolustamaan?
Vaivauduin ja odotin, että tyttö repeää nauruun ja kiljahtaa pissismäisesti, että Ei tod! Olikin vain hiljaa ja katsoi minua hymyillen. Tuli aika hiljainen olo..
Sitten tä mies kysyi naiselta, että no mites sinä sitten. Menetkö kuselle vai paskalle. Nainen sanoi ystävällisesti, että se ei kuulu sinulle millään tavalla.
Mies kätteli minua ja sanoi herrasmieheksi. Hiippaili pois.
Tämän jälkeen olikin tytön aika päästä vessaan ja hänen tullessa ulos. Hän pysähtyi eteeni, hymyili ja sanoi käyneensä paskalla. ;) Olin otettu avoimuudesta.
Kyllä siinä hymyilytti omalla vuorolla. Enpä vain törmännyt enää jatkossa kyseiseen tyttöön. Harmi..

Useista keikoista jäi mieleen päällimmäisenä aivan upea Scandinavian Music Groupin keikka.
Ihmiset olivat aivan fiiliksissä. Enkä ollut ainoa joka vuodatti herkistyessään silmänesteitä. Kyseistä bändiä olen fiilistellyt jo useamman vuoden, mutta tuo oli eka kerta kuin livenä pääsin kuuntelemaan. Aivan parhautta!

Lauantai päättyi upeaan ilotulitukseen.

Sunnuntaina univelka alkoi jo painaa niin kovasti, että totesin jo aamusta lähteväni kotia kohti nukkumaan, kun vielä jaksan ajaa.
Jatkuva helle rokotti myös energiavarastot vähiin. Onneksi ei tullut edes juotua alkoholijuomia lauantaina. Olo oli silti kuin kovassakin krapulassa johtuen väsymyksestä ja huonosta nestetasapainosta.

Kotona tulikin nukuttua yhdellä lyhyellä tauolla miltei vuorokausi. :)

Lisäilen varmaankin kuvia myöhemmin.

Kiitos vielä, tälle kolmikolle jotka pitivät seuraa. Hienoa tavata uusia mukavia ihmisiä. :)

Heräteostos

Tää lähtee nyt yllättäen kohti Turun Ruisrokkia.
3h unilla pärjää varmasti hienosti.
Ehkä tuon reissun jälkeen on jotain blogattavaa, mikäli henki säilyy.
Hei hei!

Tupakoimattomuutta ja kuumuutta

Viikon tapahtumat voi lukea kätevästi jo otsikosta.
Eli mitään ei ole tapahtunut.
Turrejen kanssa pihailua ja riippuvuusoireita.

Unirytmi edelleen puhdasta sekavuutta. Tänään heräsin klo 16:00. Yay!
Tuntuu, että unirytmi sekoilee vieläkin enemmän, kuin aikaisemmin. Johtuu ehkäpä nikotiinipuutostilasta. Muitahan puutostiloja sinkuilla ei ole.

Rantajamit alkavat tänään Lohjalla. Saapi nähdä jos iltasella käväisen autolla pyörähtämässä limulla.
Huomenna sitten saatan juoda muutakin kuin sokerivettä. Ehkä, ehkä en.

Hellettä pukkaa niskaan. Onneksi kämpässä on ilmastointi. Se on parhautta!

Sunnuntain viihteily ja riippuvuusoireita

Viimeeksi kerroin valvomis aikomuksestani. Siitä ei tullut mitään. Tipahdin sunnuntaina joskus klo 12 aikoihin. Nukuin tosin vain jotain 3 tuntia.
Himassa jumittaminen sai riittää, joten kysyin erästä frendiäni lähtemään terassille. Lähdettiinkin.
Tuli käytyä ensin Lohjan Wanhanmestarin terassilla ja tämän jälkeen kävimme venesatamassa uittamassa frendini koiraa.



Veden ääreltä lähdimme kaverini tuttujen luokse. Siellä tapasin kolme uutta henkilöä.
Tuli selväksi, että tänään oli aika mennä myös baariin.

Frendini lähti töihin ja minä jäin uusien tuttavuuksieni kanssa ihmettelemään.
Lähdimme kävellen kohti keskustaa ja kävimme vielä terassilla ennen yökerhoon siirtymistä. Tapasin pari naista lisää ja ainakin yhden kännisen äijän, joka tuli ihmettelemään miksi olen ainoana miehenä pöydässä viiden naisen kanssa. Minäkin ihmettelin sitä kovasti.

Päädyimme lopulta baariin ja siellähän se loppuyö menikin mukavasti bilettäen. Eipä ollut paljoa ihmisiä, mutta sainpahan ihmetellä rauhassa.

Oli kyllä oikein kiva reissu. Uusia mukavia ihmisiä tuli tavattua. Tätä juuri kaipasin.




Maanantaina pääsin sängystä ylös vasta neljältä päivältä, joten unirytmi oli edelleen aivan sekaisin. Savukkeetkin loppuivat maanantaina ja ovat edelleen loppu.
Tarkoituksena on siis lopettaa polttelu. Välillä sitä nousee ylös aivan kuin ois röökille menossa, mutta sitten muistaa: Ainii, emmä polta! Ja istuu takas alas.
Nicorettea löytyy kyllä kaapista, mutta en nyt viel ole sortunut.

Mikäpä sen parempi ajankohta jättää tupakointi, nyt kun olen sinkku eikä tartte itkeä parisuhdestressiä. Meneepähän samassa sinkkuiluhajoilu riippuvuusoireiden kanssa.
Seuraavat pari viikkoa ovat varmasti aivan helvettiä ja on "Eniten Vituttaa Kaikki"-olo. Jatkossa bloggailut keskittyvät luultavasti hetken aikaa näihin oireisiin ja niistä aiheutuviin avautumisiin. Toivottavasti tällä kertaa saan pidettyäni pääni.
Itseasiassa juuri nyt tekee ihan saatanasti mieli röökiä. Kivaa!

UniBeatin järkeistäminen tyhmästi

Aina vaan valvon kunnes aurinko iskee silmääni.
Hulluutta! Nyt loppui tämä!

Mukavasti alkaisi juuri silmät lurpsumaan ja väsy painamaan päätä tyynyliinaan, ajan lähestyessä aamu kuutta.
Mutta ehhhei! Tänä aamuna en aio nukahtaa. NukkuMatilla on tänään lomautus!
Tänään nautiskelen energiajuomia ja kahvia niin, että vuoret sortuvat kofeiinitärinöistä ja sydämmeni tuntee olevansa oikeasti liikkuva lihas.
Epäterveelistä ja tyhmää? Aivan varmasti. Kivaa? Ei helvetissä.
Viikonloppu meni alkoholittomasti, joten pakkohan se kropan myrkytystila on jostain revittävä.
Ei ole henkisesti kovinkaan mukavaa nukkua miltei kaikki upeailmaiset kesäpäivät, joiden perään liukastellaan ja itketään kaikki Suomen jäätävän pitkät talvet.

Hyvää huomenta maailma! Tästä tulee todella piiiiiitkä sunnuntai.
Pitää toivoa, että tänään tapahtuu jotain aivan Hurjan Jännää ja Piristävää.

Lauantain jahkailu

Pohdin koko päivän, että lähtisinkö tänään tarkistamaan alueen baarielämää.
Jahkailen sitä edelleen.
Yksin ei oikein nappaile lähteä liikenteeseen.
Lisäksi pitäisi ajella autolla sinne ja mikäli drinksu maistuisi, niin joutuisi ihmettelemään taksijonossa. Huomenna sitten hakemaan auto pois. Plaah, joten taidanpa vain suppeilla kotona.
Villiä sinkkuelämää tämä.

Lohjalla olisi ensi viikonloppuna Rantajamit.
Chisua voisi käydä katsomassa ja kuuntelemassa. Varmasti törmäilisin useaan sinkkunaiseen sillä keikalla.

Ei saisi todellakaan jämähtää vain paikoilleen ihmettelemään. Kaipailen jotain sosiaalista säpinää.

Pikapostaus

Sain nukuttua univelat pois ja olo on mitä mainioin.
Tänään saa rusketusraidat kyytiä.
Kesä on parhautta!

Viettäkää mukava lauantai. Minä ainakin teen niin.
Pitääpä katsella jos saisin tänään parempia kuvia curreista.

Kolme oravaa ja kamerahippi

Jälleen on tullut nautiskeltua upeaa ilmastoa miltei koko päivä.
Sain eilen kamerani takaisin ja pääsin räpsimään luontokuvia.
Pari viime kirjoitustani missasi kuvat ja sisälsivät vain tylsää löpinää.
Tänään ei jaksa löpistä joten kuvat kertokoot ne tuhat sanaa.
iPonista soi metsässä ollessani Eskimon albumit.
Ei se suomalainen räppäri, vaan psykedeelistä trancea tekevä
Englantilainen John Ford.








Männikössä kulkiessani näin kolme oravaa, jotka ihmettelivät kovasti hippeilyäni.
Vein niille pähkinöitä ja sain ottaa kuvia vastalahjaksi. Tosin päästivät vain sen verran lähelle, että pokkarini zoomia sai vinguttaa ihan kympillä ja kroppani vapinaa vaimensin nojaamalla puihin. Kameranjalusta on edelleen ex-kämpässä.

Virallisesti muuttanut

Tänään oli se päivä, kun tämän alueen postinjakajan duunimäärä lisääntyi ja toisaalla taas helpotti.

Viime yö ei mennyt niin kuin haaveilin.
Menin suhteellisen ajoissa vaakatasoon, mutta mutta.. jos ihan vähän lukaisisi kirjaa..
Pari sivua vain.. Ja paskaiset marjat sentään. Pitihän se kirja sitten lukaista loppuun.
Kolmen jälkeen sammui vintti, mutta eipä hätiä. Herätys vasta yhdeksältä.
NukkuMatti nukahti aamu kuudelta ja minä heräsin. Kurkku täynnä limaa ja samoin nekku.
Yskimistä ja sponttaania pärskähtelyä. Allergianappia naamaan ja ihmettelemään tietokoneen näyttöä. NukkuMatti heräili uudestaan noin tunnin kuluttua sen pulverinsa kanssa ja tipahdin vaatteet päällä sängylle..

Heräsin noin klo 11:00, että minne hittoon se herätyskello jäi. Ei mitään muistikuvaa minkäänlaisesta herätyksestä. Pikaisesti hammaspesulle ja autolla kohti lähintä huoltoasemaa tankkaamaan autoa ja itseäni energiajuomalla. Tästä jatkui matka eksäni kämpille keräilemään krääsää Almerallinen ja takaisin kohti Lohjaa.
Hetken ajeltuani heitin u-käännöksen. Kamera ja verhot unohtuivat. Yay!

Prismassa käväisin tapattamassa puoleni yhteisestä s-tilistämme ja hankin uunituoreen tilalle. Tällä kertaa vain omakivaksi.
Oli kyllä melko söpö palvelijanainen. En tiedä, että hihittelikö hän ihan vain myötähäpeästä, duuninsa takia vai vetosiko mun jutut hänen huumorihermoonsa oikeasti.
Hän heitti myös suht rentoa juttua takaisinkin.
Annoin hänelle myös 100e rahaa. Saattoihan se hymy siitäkin irrota, mikäli hän laittoi sen taskuunsa, s-tilini avauksen sijaan.
Leikkeli muuten vanhan s-korttini niin pieneksi silpuksi, ettei sen aikaisempaa olomuotoa ihan kevyesti arvaisi. Terävät sakset tuolla duunipaikassa ainakin on.
En tiedä mitä sillä pyöri päänsä sisällä, kun se sitä korttia niin kovin rankaisi.
Hyvää asiakaspalvelua oli. Jäi hyvä mieli jatkaa heinäkuun alkua.

Sain myös yllättävältä henkilöltä mailia. Ehdotti blogini nimeksi ikirunkkaria. Ei sekään väärin ois ollut. ;P
Jännän oloinen olento hänkin. Ihan positiivisesti.

Sellanen heinäkuun 1. päivä oli se.
Nukkukaa kivasti!

Vastaus AnonyymiMaken homoseksuaalisuus kysymykseen

Sain tänään toisen kommenttini joka oli samalla myös kysymys.
Se kulkee näin:

"Et kai vain ole homoseksuelli? Normaalit miehet eivät puhu kipittelystä ja karvakuonoista. t. Make PS. Tässä iässä kannattaa asennoitua siihen, että naiset haluaa sellaisen miehen, jolla on iso muna ja paljon rahaa."

Vai normaalit miehet eivät käytä sanoja: karvakuono ja kipittely. Maken mielestä en ole normaali mies. Jännä päätelmä. Pohditaanpa hetki tätä.

Se miksi nimenomaan valitsin sanan "kipittely" johtui siitä, että mielestäni se oli nimenomaan KIPITTELYÄ, koska ruohonleikkuri ei kulkenut niin tuuhealla ja kasvaneella nurmikolla kovinkaan vauhdikkaasti. Ei edes kävelyvauhtia.
Mutta ei se tosin hiipimistäkään ollut.
Mitä sanaa tämä "normaali mies" käyttäisi tässä tilanteessa?

Karvakuono-sanakin saa Maken mieleen homon. Täytyy sanoa, että meillä on ollut hieman erillainen kaveri ja kasvuilmapiiri, koska en ikävä kyllä yhtään ymmärrä näkökulmaasi.
Voinen silti arvata, että "normaali mies" käyttäisi jotain seuraavaa substantiivia:
Rakki, hurtta tai mukavasti vain koira. Mitä sanaa tai sanoja muut normaalit miehet käyttäisivät?

Lopuksi vielä Make opastaa asennoitumaan siihen, että tämän ikäisenä naiset haluavat mieheltä kahta asiaa: R & M:ää, eli Rahaa ja Munaa.

Minusta tämä on erittäin räikeää yleistämistä. Näitä naisia varmasti on ja homojakin. Näitä on jopa uskoakseni miltei jokaisessa ikäluokassa.
Tosin itsellänsä itsensä elättävät nymfomaanihuorat elävät luultavasti paljolti
R&M-elämää.

Ihmisten pitäisi ymmärtää se, että jos omalle kohdalle ja vaikka kaikille kavereillekin on sattunut vain tietynlaisia tapauksia, niin se ei silti tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia.
Toki jos Make ja hänen kaverinsa ovat käyneet kaikki maailman naiset läpi, niin sitten voin ottaa hänen väittämän vakavemmin.
Täten ei aio asennoitua johonkin mistä ei ole mitään todisteita. Lisäksi en olisi enää oma itseni.
Jos minä joskus kasvan ajattelemaan noin, niin se on toinen juttu. Epäilen, että näin tapahtuisi.
Jos näin kuitenkin tapahtuu, niin minua saa vapaasti läimäyttää, että herääppä taas todellisuuteen.

En ole homo. En edes bi, toisin kuin yllättävän moni tutuistani.
Ikävä kyllä olen tuon asian kanssa jopa niin "tylsä", etten halua edes leikkiä homoa. Tällä tarkoitan esimerkiksi pullonpyöritysleikkejä.
"Pussaappa vieressäsi olevaa miestä!" - kiljahtaa joku innokas pelikaveri.
Hyi oksennus, en kyllä satavarmasti pussaa. Poskelle voin kuivan pusun antaa. Jos on pakko. Tekohengitystä voin kyllä antaa. Elvytys ei ole mielestäni pussaamista.
En ole silti mikään homofoobikko. Ihminen saa olla puolestani niin homo kuin haluaa. Lähin ystävänikin saisi olla aivan vapaasti ja avoimesti homo.
Ikävää palautetta annan vasta, jos homo käy väkisin kiinni tai ei ymmärrä sanomallakaan pitää sormiaan irti. En pidä myöskään homoista jotka ovat niin innostuneita homoudestaan, että sitä pitää kiljua jatkuvasti maailmalle.

Seuraava ei liity enää mitenkään Makeen, ellei hän siis ole homonvihaajarasisti.

Eivätkö olekkin mielenkiintoisia sellaiset avarakatseiset otukset, kuin homonvihaajarasistit.
Itketään ulkomaalaisista, kun ne tulee viemään meidän naiset. Eikös homot sitten tasapainoita tätä mukavasti. Mitä enemmän homoja, sen enemmän vapaita naisehdokkaita heteroille.
On se jännä juttu. =)

Rankka, mutta mukava päivä

Viime blogissani ilmoittelin, että menisin vain kevyesti makuuasentoon pihakeinuun nautiskelemaan kirjasta.
Näin teinkin, mutta vain hetkeksi.
Innostuinkin ajelemaan nurmikkoa helteessä. Hienosti siinä miltei pari tuntia hujahtikin.

Hikeä ainakin irtosi, vaikka kipittelin vain itsestäänvetävän heinäntappajan perässä.
Loppupäivä menikin paljolti karvakuonojen kanssa löntystäessä vasta-ajetulla nurmikolla ja välillä kuljeksien siellä minne aurinko ei paista, eli viileämmässä männikössä.

Väsymys painaa nyt sen verran innokkaasti silmiä ja aivoitustoimintaa, että jätänkin avautumiseni tähän ja painun nukkumaan.
Tosin suihkun kautta, koska tunnen olevani nurmikon hautausmaa. Unilampaat tosin saattaisivat olla ihan fiilareissa pääni sisältä yllättäen löytyvästä heinäpellosta.

Kesäkuu 2010 jääpi kohta taakse. Voisin sanoa, että eipä ollut kovinkaan juhlaisa kuukausi elämässä.
Onneksi heinäkuusta tulee 92% varmuudella siedettävämpi. Ehkä jopa ihan mukava. =)

Lopuksi vielä pakko mainita, että sain ensimmäisen kommentin tänään. Yay! Kiitoksia siitä. =)

Uniongelmia, mutta eri syystä

Aurinkoista päivää maailma!

Unirytmi on ollut tässä eron jälkeen suhteellisen sekaisin. Eikä se ihme, kun pyöreä pääkoppanikin on.
Uni on tullut monesti vasta reippaasti yli puoliyön.
Sängyssä sellaista pyöriskelyä, että koen joutuneeni huvipuistoon tahtomattani ja aivan liian moneksi päiväksi.
Yleensä häiriökäyttäytymiseni sängyssä on johtunut ikävästä eksääni kohtaan.
Sitä niin helposti kelailee vain niitä ihania tunteita ja asioita eron jälkeen. Aivan kuin vaipuisi suohon, joka on tavallaan "mukava" ja "lämmin", mutta liian syvälle mentäessä sinne hukkuu, kuin suomalainen juhannuskänniläinen järveen.

Päivät menee sitten psyykkaillessa, että kyllä tämä tästä! Jatka elämää hölmö virne naamallasi!
Hienoa fiilistä tuo myös karvaturrien kanssa tallustelu pihalla ja männikössä musiikkia kuunnellen.

Jännää viimeyön lampaiden väistelyssä olikin se, että en kokenutkaan sitä ikävää. Pää oli vain aivan tyhjä. Hämmästelin sitä aivokuolleisuuttani. Olihan tämäkin nerokas syy olla saamatta unta. ;)
Nukuin vain muutaman tunnin ja silti aamulla olo oli ihan ok, eikä peitonkaan alle tarvinnut jäädä psyykkaamaan itseään ylös uuteen päivään.
Aamuhymykin irtosi heti ikkunasta ulos vilkuillessani, kun orava loikki pensasaitaa pitkin.
'"Oj Curre!" -kiljahdin neitimäisesti pääni sisällä.

Jos ja kun ärsyttävät tai masentavat asiat alkavat nousta pintaan, niin eräs henkilö näytti siihen oivan lääkkeen. Ohessa linkki siihen:

http://www.youtube.com/watch?v=29-q7YnyUmY

"Linkki ei toiminutkaan kuten kuvittelin. En vain osaa. Voiko joku ystävällinen ihminen avittaa? Olisi loistavaa saada videot suoraan tähän blogiin."

Tuon kun laittaa pyörimään repeatilla volat kaakossa tunniksi (jotkut väittävät kuunnelleensa useamman päivän), niin on vain kaksi vaihtoehtoa:

A) Otsasuoni lopettaa pullottamisen ja kusipäinen ajattelunvirta hyytyy.

B) Otsasuoni räjähtää ja alat vihata japanilaisia, ellet vihaa jo.

Huomenna pitääkin hakea viellä kamoja eksän luota. Alkaakin olla ikävä kameraani ja kitaroitani.
Kohta pihakeinuun lukemaan kirjaa, kun ilmastokin rokkaa. Suosittelen!

Tapaus: Lepakko

Kun muutin noin viikko sitten pois eksäni luota tänne uuteen asumukseeni, niin huomasin lepakon pörräilevän keskiöisin talon pihapiirissä muonittamassa itseään.
Juhannuksen vietin poissa kotoa frendieni kanssa touhuillen ja ikäväkseni sunnuntaina kotiin palatessani huomasin, että lepakko ei pörräillyt.
Parina yönä sitä ei näkynyt ja aloin jo pohtia seuraavaa:
Ovatkohan verenhimoiset hyttyset ja niiden muut kaverit imuttaneet niin paljon kännisiä juhannus-suomalaisia, että lepakkokin on saanut oman riemuliemiannoksensa. Mahdollisesti hukkunut, tai pörrännyt kännipäissään päin mäntyä?

Huoleni oli turhaa. Äsken nimittäin lepakko pörräsi taas hyvissä voimissaan tutulla paikallaan taistellen verenimijä-ötöjä vastaan.
Ehkä se vain nukkui krapulaansa pois.
Yritin ottaa siitä videokuvaa, mutta iPhonen videokuvaus ei pitänyt pimeydestä. Tai no saa siitä sen verran selvää, että jokin musta möykky siellä taivaalla häärää.

Löysin kuitenkin kuvan, jossa kyseinen lepakko näkyy hieman ennen valmista olomuotoaan.


Hienoja otuksia mielestäni. Nukkuvat päivät ja yöt pörräilevät. Erittäin nopealiikkeisiä, osaavat käyttää tutkaa ja monesti näyttävät koiranpennuilta joilla on siivet.

Hyvät yöt!

Naishistoriikki pähkinänkuoreen asennettuna

Puhkesin kesäisästi sinkuksi parisen viikkoa sitten.
Suhde kesti noin pari vuotta ja siinä välissäkin erosimme hetkeksi. Väliaika-erosta on noin vuosi aikaa.
Olen kesäihminen ja odottelen aina pitkän talven sitä, että pääsisin rakkaani kanssa touhuamaan suomen upeaan kesään kaikkea mukavaa. Reissaamaan, hiekkateitä tallustelemaan, tai muuten vain chillailemaan.
Ovelasti erot sattuivat juuri kesäisin. On sekin harmi ja kierosti jännäkin.

Ennen tätä viimeistä, seurustelin erään toisen naisen kanssa useamman vuoden.
Tuli asusteltua kolmessakin eri kämpässä yhdessä.
Homma ei vain ottanut toimiakseen.

Ennen näitä kahta edellistä vaimoke-ehdokasta seurustelin hieman vanhemman naisen kanssa. Ikäeroa sellaiset 7 vuotta. Suhde ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin sekavampi.

Tätä vähän taaemmaksi lentäessä, en juurikaan kohdannut mitään erikoista. Oli lyhempiä suhderäpellyksiä.
Sen nyt voisi mainita, että tämän tuoreimman eksän kanssa olimme yhdessä ensimmäisen kerran jo kymmenisen vuotta sitten ja väliaika mentiin kavereina.

Ensirakkaus tuli koettua täysikäisyyden kynnyksellä 17 vuotiaana.
Sama henkilö heitti myös poikuuteni historiaan.
Oli kihlat ja maailma oli kaunis paikka. Hurjat pari kuukautta.
Sen jälkeen lentelin sumussa jonkin aikaa, koska herkkä ja kokematon teinimieleni otti tästä sen verran turpaansa. Haavoja sain maistella melko kauan.
Ensirakkauden jälkeen seurustelin erään erittäin kiltin ja fiksun tytön kanssa noin 7 kuukautta. Tässä suhteessa ei ollut seksiä lainkaan ja näimme melko harvoin silloinkin vietimme aikaa yhdessä liian vähän.

Kaukosuhdettakin tuli jossain vaiheessa elämää kokeiltua. Se ei ollut minun juttuni.
Olen sen verran läheisyydenkipeä olento.

Skidistä asti olen tallustanut sillä mentaliteetillä, että minä en leiki naisilla ja naiset eivät leiki minulla. "Se Oikea" on ollut aina tavoite ja on edelleen.


Valoa ja toivoa on aina. Vähintään Agilityputken päässä. :)

Blogin aloitustestailua

Tämän on tarkoitus olla puhtaasti testi.

Eipä ole aikaisempaa kokemusta kirjoitella asioita yleisti kaikenmaailman otuksille.
Saatika mistään bloggailuohjelmista.

Ohessa pitäisi olla kuva jännittävistä pilvistä taivaalla.