keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Uniongelmia, mutta eri syystä

Aurinkoista päivää maailma!

Unirytmi on ollut tässä eron jälkeen suhteellisen sekaisin. Eikä se ihme, kun pyöreä pääkoppanikin on.
Uni on tullut monesti vasta reippaasti yli puoliyön.
Sängyssä sellaista pyöriskelyä, että koen joutuneeni huvipuistoon tahtomattani ja aivan liian moneksi päiväksi.
Yleensä häiriökäyttäytymiseni sängyssä on johtunut ikävästä eksääni kohtaan.
Sitä niin helposti kelailee vain niitä ihania tunteita ja asioita eron jälkeen. Aivan kuin vaipuisi suohon, joka on tavallaan "mukava" ja "lämmin", mutta liian syvälle mentäessä sinne hukkuu, kuin suomalainen juhannuskänniläinen järveen.

Päivät menee sitten psyykkaillessa, että kyllä tämä tästä! Jatka elämää hölmö virne naamallasi!
Hienoa fiilistä tuo myös karvaturrien kanssa tallustelu pihalla ja männikössä musiikkia kuunnellen.

Jännää viimeyön lampaiden väistelyssä olikin se, että en kokenutkaan sitä ikävää. Pää oli vain aivan tyhjä. Hämmästelin sitä aivokuolleisuuttani. Olihan tämäkin nerokas syy olla saamatta unta. ;)
Nukuin vain muutaman tunnin ja silti aamulla olo oli ihan ok, eikä peitonkaan alle tarvinnut jäädä psyykkaamaan itseään ylös uuteen päivään.
Aamuhymykin irtosi heti ikkunasta ulos vilkuillessani, kun orava loikki pensasaitaa pitkin.
'"Oj Curre!" -kiljahdin neitimäisesti pääni sisällä.

Jos ja kun ärsyttävät tai masentavat asiat alkavat nousta pintaan, niin eräs henkilö näytti siihen oivan lääkkeen. Ohessa linkki siihen:

http://www.youtube.com/watch?v=29-q7YnyUmY

"Linkki ei toiminutkaan kuten kuvittelin. En vain osaa. Voiko joku ystävällinen ihminen avittaa? Olisi loistavaa saada videot suoraan tähän blogiin."

Tuon kun laittaa pyörimään repeatilla volat kaakossa tunniksi (jotkut väittävät kuunnelleensa useamman päivän), niin on vain kaksi vaihtoehtoa:

A) Otsasuoni lopettaa pullottamisen ja kusipäinen ajattelunvirta hyytyy.

B) Otsasuoni räjähtää ja alat vihata japanilaisia, ellet vihaa jo.

Huomenna pitääkin hakea viellä kamoja eksän luota. Alkaakin olla ikävä kameraani ja kitaroitani.
Kohta pihakeinuun lukemaan kirjaa, kun ilmastokin rokkaa. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti